Ekho – unipäiväkirja

EKHO – DREAM DIARY

Kuka sinä olet?

Haastattelin Swans-yhtyeen Michael Giraa johonkin lehteen. Hän näytti unessani koreilevalta dandylta. Aloin epäillä miehen henkilöllisyyttä. Rohkaistuin ja kysyin kuka hän oikein on. Ennen kuin mies ehti vastata, uni leikkautui vanhaan koululuokkaani, jossa entinen opettajani jakoi meille huonosti menneitä koevastauksia takaisin. Opettaja sanoi, että meidän tuli saapua myöhemmin tukiopetukseen. Protestoin, koska olin muita vanhempi ja minun kokeeni oli mennyt muita paremmin. Opettaja vastasi vihaisesti tietävänsä mitä minä olin tehnyt. En tiennyt mistä minua syytettiin, vaikka tunsinkin olevani syyllinen. Opettaja sanoi monien muidenkin olevan minulle vihaisia. Minua alkoi ahdistaa ja aloin tehdä kiukuissani lähtöä. Näin pulpetilla lehden. Nappasin sen käteeni ja löysin lehdestä haastattelun, jota olin aiemmassa unen vaiheessa tehnyt. Seurasi uusi leikkaus tilanteeseen, jossa cowboyhattupäinen Gira luki haastattelua itsestään, jota varten hän oli itse lähettänyt huijarin esittämään itseään. Haastattelussa toimittaja tivasi huijarilta, kuka tämä oikeasti on. Lehteä lukeva aito Gira alkoi nauraa maanisesti. Naurunsa lomassa hän kysyi pilkkaavaan äänensävyyn kerta toisensa jälkeen “Kuka sinä olet? Kuka sinä olet?”, aina vaan vimmaisemmin nauraen.

Golfkentällä

Seisoskelen golfkentän laitamalla. En ole koskaan pelannut golfia, lähinnä siksi, että olen epävarma kaikista säännöistä ja protokollista mitä siihen liittyy. Luultavasti olisin myös huono siinä. On syksy ja märkää, mutta golf-väylä on silti hyvässä kunnossa. Sitä vastoin laitamat ovat lähinnä lätäkköistä ryteikköä ja hoitamatonta peltoa. Seurassani on pieni tyttö, ehkä noin kymmenenvuotias. Odotamme kentän laidalla ujosti, ettemme vain häiritse pelaavia miehiä. Yksi miehistä on ehkä veljeni. Kun miehet ovat menneet, uskallamme jatkaa matkaa. Tyttö oikaisee pellon poikki, joten päätän itsekin seurata häntä. Vesilammikot ovatkin syvempiä kuin luulin, ja huomaan pian kahlaavani vedessä kaulaani myöten. Tytöllä ei näytä olevan mitään hätää. Oikealta lähestyy krokotiili ja virtahepo. Pohdin, että pitäisikö kääntyä, mutta koska jään jälkeen tytöstä, en viitsi kääntyä takaisin. Päätän kiristää vauhtia, mutta poljen vain paikallani. Ahdistaa ja vituttaa. Krokotiili ja virtahepo lähestyvät. Muistain nähneeni luontodokumentin, jossa sanottiin, että Afrikan eläimistä virtahepojen hyökkäyksiin kuolee eniten ihmisiä. Tulen siihen tulokseen, että olipas täysin idioottimainen päätös lähteä kauhomaan vesilammikon lävitse, kun krokotiili ja virtahepo olivat lähestymässä.

Yläilmoissa näin jättiläisnaisia

tyttö ja poika istuivat peräkkäisissä pulpeteissa. tulin heitä kohti ja mietin, että pitääkö moikata sitä poikaa vai ohittaa. olin häneen ihastunut, muttei tunnettu kovinkaan hyvin. olis pitänyt moikata, mutta ujostutti. menin siis tytön luokse, joka oli mulle enemmän tuttu, ja turvallista seuraa. istuin hänen pulpetilleen, jotta sain olla pojan lähellä. poika sitten jotenkin nosti mut harteilleen istumaan ja lähti kuljettamaan. olin tosi korkealla, se poika oli niin hiton pitkä. siellä yläilmoissa näin jättiläisnaisia, jotka käveli päät suunnilleen pilvien korkeudella. tän pojan harteilla ylsin niiden jättiläisnaisten tasolle, juttelin yhden kanssa jotain. sillä oli musta, polvipituinen mekko, jossa oli edessä napit. jättiläisnaiset vaikuttivat kiireisiltä ja määrätietoisilta. mä olin tosi tyytyväinen päästessäni korkealle.

Geometriset muodot kohtasivat

Geometriset muodot kohtasivat ja muuttuivat toisiksi: beiget ja leveät pystypalkit mustiksi ja kapeiksi viiruiksi  ja sitten väriseviksi ympyröiksi ynnä muuta sellaista. Vanhassa sairaalassa oli leirikoulu, siellä laastaroin ihmisten haavoja, lähinnä varpaista. Osa tyypeistä oli kuolleita, kulkivat siellä haamuina, mutta olivat siedettäviä. Aina en tiennyt kuka oli kuollut ja kuka elävä. Kaikilla oli paljon haavoja ja kaikkia pystyi halata. Kuolleiden joukossa oli veljenikin. Oli yllättävää nähdä hänet niin, mutta samalla lohdullista huomata, ettei hän ollut yksin.

Smile

“mielessä murhe musta kaipaat sä lohdutusta niin vaaa-lit-taaen kuljet tieeetäsi ain” unen alakuloinen versio laulusta Smile toistui ja toistui vain.

Manaus

Olen pulassa ja tarvitsen apua. Ainoa keino, miten voin selviytyä on kutsua paikalle edesmennyt tanssinopettajani Birgitta. Onnekseni osaan manata henkiä esiin. Manaukseen tarvitaan suuri joukko ihmisiä. Muuten se on melko helppoa. Kaikkien tarvitsee vain ajatella samaa asiaa, kutsumista, yhtäaikaa. Ja kaikkien on uskottava siihen. Lisäksi kämmenillä ja sormilla tunnustellaan ilmaa, aistitaan  ja etsitään kosketusta henkeen. Välillä apuvälineinä käytetään vanhoja radioita. Antenneja suuntaillaan samalla kun etsitään oikeita kanavia. Radioita on hyvä olla useita.

Kokoonnumme unessa lapsuuteni tanssikoulun vintille, joka on täynnä Birgitan vanhoja tavaroita. Ja ryhdymme manaukseen.

Recurring crash

My most recent dream is reccuring. I am on an airlplane and it is crashing, everything around me is falling out of the overhead bins, everyone is screaming. And as falls further and further down, everything moves in slow motion. In the dream I realize I am just one of the many strangers united by the same fate. Then I wake up. When I fall back asleep I have the dream all over again.