Se oli ihme

by Dreamcatcher

Astuin kaverin kanssa ulos kadulle. Jalkakäytävällä vastaan tuli pieni tyttö äitinsä kanssa. Äiti kulki edellä, tyttö vähän matkaa perässä. Tytöllä oli jonkinlainen haalari, vähän kuin klovnilla. Se oli violettia ja valkoista silkkiä. Hän oli ihana ja mielettömän eloisa ja valovoimainen levitellessään käsiään kulkiessaan. Hymyilin äidille ja sanoin: “ihana”. Äiti jatkoi kulkuaan ja lapsi pysähtyi. Ihmettelin miksei äiti odota, sillä lapsi oli tosi pieni. Pelkäsin, että hän lähtee väärään suuntaan tai kadulle. Lapsi lähtikin hetken mietittyään päinvastaiseen suuntaan – oltiin kadunkulmassa ja hän lähti ylittämään tietä, vaikka jalankulkijoilla oli punainen valo. Näin, että hän ehti pois tieltä ennen bussia ja jatkoi matkaansa keskellä olevalle raitiotielle. Ratikka oli juuri lähestymässä vasemmalta. Katsoin peloissani. Kaverini oli hyökännyt lapsen perään. Toivoin hänen ehtivän nykäistä lapsen pois alta. Kaverini ei kuitenkaan voinut itse hypätä bussin alle (niitä tuli jonossa). Lapsen äiti oli minua taempana, ja katsoimme kaikki kolme, kuinka lapsi jatkoi määrätietoisena kulkuaan. “Ei – liian vaarallista mennä siitä”, ajattelin nähdessäni hänen kumartuvan ratikan alle vaunun keskivaiheilla. Olin kauhuissani. Ohi ajava bussi peitti näkymän. Sitten huomasin lapsen selvinneen vaunun alta. Hän mahtui ja ehti toiselle puolelle turvallisesti. Se oli ihme. Ymmärsin, että siitä lähtien kaikki hänen elämässään muuttui. Asiat tulisivat olemaan hänelle helpompia. Ahtaasta ja hengenvaarallisesta tilanteesta selvittyään tytön elämästä tulisi virtaavaa ja valoisaa.

Advertisements